Kävin sitten siellä lääkärissä keskiviikkona. Ensin normaalit jupinat painosta, muutama ikävä tutkimus ja vähän keskustelua. Sitten sain reseptin clomeille. Vähän lääkäri sitä mietti, mutta sanoin, että kait sitä nyt kokeilla voi ja sitten hän vaan totesi, että no katsotaan, tapahtuuko ovulaatiota tällä. Samaan hengenvetoon kertoi, että mahdolliseen raskauteen liittyy paljon riskejä tällä painolla. Minä taas vastavuoroisesti totesin, että niinhän raskauteen liittyy aina riskejä ja varmaan ylipainoisella riskejä on enemmän, mutta eikö voisi kuitenkin kokeilla niitä clomeja. Lisäsin vielä, että mulla on Kuopiossa ystävä, joka painaa 135 kg ja on 160 cm pitkä ja on viimeisillään raskaana ja kaikki on mennyt hyvin. No, onhan tässä selityksen makua, mutta kun ylipainoiset raskautuu luonnollisestikin, niin miksei näin saisi edes yrittää raskautta...?

Seuraavassa kierrossa (keinotekoisessa) siis clomeja ja sit testaileen. Olen kyllä jonkinverran pessimisti, en usko että ainakaan eka kuuri toisi toivottua tulosta. Mutta toivossa on hyvä elää...

VHH-ruokavalioni koki eilen pahan kolauksen, kun olin työmatkalla Helsingissä. Aamulla tarjoiltiin kahvi + sämpylä ja iltapäivällä kahvi + sämpylä...  viinereistä kyllä kieltäydyin, mutta en voi kaikesta ystävällisyydestä kieltäytyä. Tänään on hiilareita tullut vain 35 g painavasta eskimopuikosta ja koska 100 g:ssa on 20 g HH, niin mulla sitä tuli  vain 7 g. Illalla sitten vain kasviksia ja broiskun rintafilee....

Tänään sain yllätyssoiton töihin... pyydettiin huomenna saapumaan hormonipolille sairaalaan, joku oli joutunut peruuttamaan ajan ja mä sain sen! Ei siis tarvinnut odottaakaan syksyyn asti. Vähän kyllä panikoin, koska tiedän, että alkaa huomauttelu ylipainostani. Hyvä, jos yleensä pääseen tutkimuksiin tai hoitoihin... kyllähän mä kokoajan yritän laihduttaa, oman lapsen eteen tekee mitä vaan. Eikä mun lapsettomuus johdu edes ylipainosta =o(

No, ettei blogini menisi vallan  lapsettomuuden puolelle, niin muutama sana tästä uudesta elämästä. Koko viime viikon olin ilman leipää, perunaa, pastaa, riisiä ja paino laski mukavat kaksi kiloa. Viimeinen oljenkorteni on siis vähähiilihydraattinen ruokavalio, ainakin nyt tuntuu siltä. Viikonloppuisin sallin ainakin toistaiseksi itselleni pari leipää ja pari perunaa tai kourallisen riisiä. Toivottavasti tämä auttaisi minua saamaan painoa alas. Mihinkään missin mittoihin en edes pyri, koska en viihtyisi sellaisena, haluan olla ns. sopivasti lihava =o)

Muutama päivä vierähti ilman blogia, mutta olen senkin edestä lukenut muiden blogeja =o)  Yritin keksiä itselleni jotain puuhaa illoiksi, että ei tulisi sitten ehkä niin paljoa napostelluksi. No, katselinpa sitten kaupassa käsityölehteä ja löysin sieltä kivan ohjeen paitaan... sitten ostin langat ja eikun hommiin... ainoa ongelma on/oli, että paita pitää virkata ja minä olen viimeksi virkannut jotain reilu 20 vuotta sitten eli ala-asteella... kutonut kyllä olen. Onneksi netistä löytyi hyvät ohjeet pylväitten yms. tekoon.... saa nähdä, valmistuuko paita koskaan.

Huomenna tai viimeistään tiistaina menen verikokeisiin. Mulla oli "aika" kokeisiin jo helmikuun alussa.... multa siis leikattiin lokakuussa toinen kilpirauhaslohko ja arvoja pitäisi vähän seurata. Ajattelin, että  jos arvot olisi muuttuneet sen verran, että olisi mennyt vajaatoiminnan puolelle, niin sekin sitten omalta  osaltaan hidastaisi painon pudotusta. Ainakin "ruumiin"lämpöni on usein  34.4-35.5 eli vähän vajikseen viittaisi. Tosin pulssi on kyllä normaali 78. No, saapa sitten nähdä.

Viime viikolla tuli miehen simppanestetulokset... ja priimakamaa on, vaikka ikääkin hällä jo 46... vika siis on minussa, kuten olin aavistellutkin =o/ 

Aamupalaksi en syönyt mitään, kuten en yleensäkään, paitsi viikonloppuisin =o)  Lounas siis syöty, joka sisälsi muutaman itse tehdyn uuniperunalohkon,  pari Lidlin jauhelihapötkyöää se kaksi ruispuikulaa kalkkunaleikkeellä... Seuraava ateria onkin sitten joskus viiden - kuuden maissa, pitää vaan kehitellä jotain helppoa, nopeaa ja kevyttä =o)