Kävin sitten siellä lääkärissä keskiviikkona. Ensin normaalit jupinat painosta, muutama ikävä tutkimus ja vähän keskustelua. Sitten sain reseptin clomeille. Vähän lääkäri sitä mietti, mutta sanoin, että kait sitä nyt kokeilla voi ja sitten hän vaan totesi, että no katsotaan, tapahtuuko ovulaatiota tällä. Samaan hengenvetoon kertoi, että mahdolliseen raskauteen liittyy paljon riskejä tällä painolla. Minä taas vastavuoroisesti totesin, että niinhän raskauteen liittyy aina riskejä ja varmaan ylipainoisella riskejä on enemmän, mutta eikö voisi kuitenkin kokeilla niitä clomeja. Lisäsin vielä, että mulla on Kuopiossa ystävä, joka painaa 135 kg ja on 160 cm pitkä ja on viimeisillään raskaana ja kaikki on mennyt hyvin. No, onhan tässä selityksen makua, mutta kun ylipainoiset raskautuu luonnollisestikin, niin miksei näin saisi edes yrittää raskautta...?

Seuraavassa kierrossa (keinotekoisessa) siis clomeja ja sit testaileen. Olen kyllä jonkinverran pessimisti, en usko että ainakaan eka kuuri toisi toivottua tulosta. Mutta toivossa on hyvä elää...

VHH-ruokavalioni koki eilen pahan kolauksen, kun olin työmatkalla Helsingissä. Aamulla tarjoiltiin kahvi + sämpylä ja iltapäivällä kahvi + sämpylä...  viinereistä kyllä kieltäydyin, mutta en voi kaikesta ystävällisyydestä kieltäytyä. Tänään on hiilareita tullut vain 35 g painavasta eskimopuikosta ja koska 100 g:ssa on 20 g HH, niin mulla sitä tuli  vain 7 g. Illalla sitten vain kasviksia ja broiskun rintafilee....